Olen viimeisten muutaman kuukauden aikana pohtinut paljon rakkauden käsitettä. Oikeastaan olen pohtinut sitä jo vuosia ja jotain aiheeseen liittyvää kokemustakin saanut, mutta vasta hiljattain olen löytänyt kielen, teorioita ja muotoiltuja ajatuksia, joiden pohjalta kirjoittaa aiheesta. Eräs esseeni aiheesta on tulossa julki lähiaikoina, ja lisää on työn alla.
Tämä blogiteksti sai kuitenkin alkunsa tiedosta, että tällä viikolla alkanut kevät tulee katkeamaan ensi viikon lumisateisiin ja pakkasöihin. Tulee takatalvi.
Tämä blogiteksti sai kuitenkin alkunsa tiedosta, että tällä viikolla alkanut kevät tulee katkeamaan ensi viikon lumisateisiin ja pakkasöihin. Tulee takatalvi.
Mitä on takatalvi intiimissä elämässä? Jos on ihastunut johonkin ihmiseen, mutta tulevaisuus on vasta oraalla eli ladattu rakkauden mahdollisuuksilla, se voi tuntua kuin varhain tulleelta keväältä täällä Pohjolassa. Kuitenkin Pohjolan keväässä on aina takatalven uhka; kadut voivat olla kevätoptimismin myötä lakaistu sorasta ja pölystä, mutta yhtenä viikkona voi tulla uutta lunta ja pakkasöitä.
Tärkeä ero on silti siinä, että rakkauden etsinnässä ei ole meteorologeja varoittamassa siitä, jos takatalvi tulee. Toisaalta taas voimme antaa itsemme nauttia varhaisista kevätpäivistä, vaikka tietäisimme takatalven tulevan ja varsinaisen kevään lykkääntyvän -- sen kevään, joka todella johtaa kesään. Voimme vetää kevätkengät jalkaan, vaikka joutuisimmekin riisumaan ne aiemmin kuin haluaisimme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti